Kanariandoggi, viralliselta nimeltään Perro de Presa Canario tai Dogo Canario, on koirarotu joka kehitettiin Espanjassa. Huhtikuun lopussa vuonna 1991 Espanjan hallitus sääti lain, jonka mukaan kanariandoggi on Gran Canarian luonnonsymboli ja tämän vuoksi sitä näkyykin usein esimerkiksi paikallisten autojen rekisterikilvissä ja muissa virallisissa symboleissa. Rodusta on olemassa kaksi versiota, modernimpi näyttelyversio sekä se alkuperäinen työkoira, presa canario boostcasino win.
Kanariandoggi kuuluu molossirotuihin ja sen uskotaan alun perin syntyneen majoreron ja saarille tuotujen molossirotujen kanssa. Nämä risteytyskoirat olivat mastiffityylisiä ja kohtalaisen korkeita koiria, jotka väriltään olivat juovikkaita tai kellanruskeita ja niissä oli valkoisia merkkejä. Luonteeltaan nämä olivat temperamenttisia ja voimakkaita, silti toimeliaita ketteriä ja uskollisia. Nämä koirat mainitaan useasti historian kirjoituksissa, etenkin paikallisissa alueellisissa lähteissä, ja niiden kerrotaan olleen käytössä etenkin karjan vartijoina ja talojen vahteina.
Kanariandogin ulkonäkö
Pään muoto kanariandogilla on hieman kuutiomainen ja sen korvat ovat riippuvat. Koiran karvapeite on hyvin lyhyt ja sileä ja nahka joustava. Nykyisen näyttelymääritelmän mukaan urosten paino on vähintään 50 kiloa ja narttujen 40 kiloa, poiketen näin alkuperäisestä urosten 45-57 ja narttujen 40-50 kilon kokorajasta. Säkäkorkeudeltaan koirat puolestaan ovat jossain 56 ja 65 senttimetrin välillä, urosten ollessa suurempia kuin naaraat. Alkuperäisessä rotumääritelmässä korkeus oli sentin verran matalampi.
Kanariandogin väritys
Kanariandogejan on kahta pääluokkaa, eli ruskea ja brindle. Ruskea väriluokka pitää sisällään hopean ja hiekanvärisen karvan, yksivärisen hiekanvärisen (tätä kutsutaan nimellä fawn tai beige) ja tumman ja punaruskean välillä olevat sävyt. Brindle-väritys puolestaan pitää sisällään myös eri sävyjä, esimerkiksi hiekka-brindle, punabrindle, ruskeabrindle, mustabrindle ja erikoisimpana niin sanottu vihreäbrindle, jonka karva näyttää tietyssä valossa hieman vihreän sävyiseltä. Ainoastaan presa canarion rotumääritelmä pitää sisällään mustan värityksen, muilla sitä ei sallita. Koiran väristä riippumatta tulee sillä aina olla lisäksi musta maski.
Kanariandogin luonne
Kanariandogi on luonteeltaan itsevarma sekä tasapainoinen ja luotettava. Koirarotu on myös hyvin suojelevainen perhettään kohden sekä erittäin uskollinen. Kanariandogin olemus on rauhallinen ja se tarkkailee koko ajan ympäristöään valppaasti. Se soveltuukin erittäin hyvin vahtikoiraksi sekä auttamaan karjalaumojen käsittelyssä, siirtämisessä ja kuljettamisessa. Koira on luonteeltaan itsevarma ja tasapainoinen, perheenjäseniä kohtaan hyvin tottelevainen sekä nöyrä. Kanariandoggi saattaa olla epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan ja muutoinkin heitä kohden etäinen. Tämän tarkkaavaisen ja valppaan koiran käytös on aina varmaa ja se on valmiina joka hetki havaitsemaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Koiran alkuperä
Kanariandoggi on nimensä mukaisesti peräisin Gran Canarialta, missä sitä käytettiin karjan ajajana sekä talojen ja tilusten vartijana. Kanariandoggin esi-isä on Fuerteventuran alkuperäismuoto, eli bardino majorero, ja ne ovatkin edelleen hyvin samannäköisiä ulkoisesti. Tuota alkuperäistä työkoiratyyppiä vaalivat harrastajat kutsuvat yleensä rotuaan presa canarioksi, jotta se erottuisi uudemmasta näyttelytyypistä, kanariandoggista.
Presa Canarion kanarialaiset kasvattajat ja lajin ylläpitäjät ovat perustaneet Federacion Canina -järjestön suojellakseen tuota alkuperäistä rotua sekä samalla sen arvokkaita käyttöominaisuuksia. Myös Espanjan hallitus on huolestunut rodun kehittämisestä väärään suuntaan ja on pyytänyt Espanjan kennelliittoa palauttamaan kanariandoggin rotumääritelmän sen alkuperäiseen ja tarkoitettuun muotoon.
Hylkäävät virheet
Näyttelykäytössä olevaa kanariandoggia koskee muutama virhe, jotka johtavat saman tien hylkäämiseen näyttelyssä tai jalostuksen osalta. Näitä tällaisia virheitä ovat vihaisuus tai toisaalta liiallinen arkuus, selkeästi normaalista poikkeava rakenne tai käyttäytyminen, kirsu josta puuttuu kokonaan pigmentti, valkoisten merkkien liian suuri koko, yläpurenta, lantio alempana kuin koiran säkä tai sinisten tai keskenään eriväristen merkkien näkyminen koiran turkissa.
